DEMARIEN LIPSUMINEN


Nyt kun demarien kannatusluvut ovat olleet melkoisen alhaalla ja muutenkin on näyttänyt siltä , että vasemmistolaisuus ei ole kovin muodikasta , kannattaa miettiä aatteellisuuden pohjaa.

Vasemmistoliittohan ei ole ollut uskottava pitkään aikaan , koska puolueessa on jatkuvasti ollut ihan ‘oman linjan vetäjiä’. Saa tulevaisuudessa nähdä kykeneekö uusi puoluejohtaja Arhinmäki saamaan joukkoon jonkinlaista ryhtiä. Ongelmana on ollut , että puolueessa on aina ollut jonkinlaisia ääniharavia ( Tennilä, Laakso , Siimes , Andersson jne) , mutta yhteinen  linja on ollut vähän hakusessa. Kapitalismia on vastustettu , mutta tavat  eivät ole olleet yhteneväiset.
Laakso on aina vetänyt ihan omaa linjaansa kuten myös Tennilä. Siimeshän myi tavallaan koko aatteen , kun meni  varsinaiseen kapitalismin leiriin toimitujohtajaksi. Vaikka Siime sblogissaan kirjoittaakin ajatuksistaan , niin uskottavuus on kateissa. Viimeinen Vasemmistoliiton uskottava puheenjohtaja oli Andersson , joka oli koulutuksestaan huolimatta tai sen takia humaani ihminen.

Demareillahan on ollut pidempään ongelmana uskottavuus. Suuren gurun Paavo Lipposen aikana kahden hallituksen aikana  tuloerot kasvoivat Suomessa enemmän kuin koskaan ennen itsenäisyyden aikana. paavo Suuri viis veisasi demokratiasta tokaisemalla kansanäänestyksistä , ettei se kansa kuitenkaan ymmärrä mistä tässä asiassa on kyse. Paavoa vietiin kokoomuksen johdolla kuin pässiä narusta. Seuraava puheenjohtaja Heinäluoma astui kirjaimellisesti liian käytettyihin saappaisiin.

Lipponen on ollut aktiivinen myös eduskuntauransa jälkeen , lähinnä moittimalla toimittajia tai milloin mitäkin. Miehellä täytyy olla jonkinlainen henkinen vamma , koska mitään omia erehdyksiänsä hän ei tunnusta. Tosin muutenkin se on poliitikoilta aika harvinaista. Aikoinaan kun oli puhe Liliuksen optioiden suuruudesta , ministeri joka oli ollut yhtenä päättämässä Fortumin asioista optioiden osalta totesi ettei tässä ollut  mitään virhettä tehty. Toisin sanoen ministeri ei ollut ymmärtänyt asiaa mistä oli ollut päättämässä , tämä ministeri oli Sinikka Mönkäre.

Esimerkkejä demarivaikuttajista ja heidän aatteettomuudestaan on paljon. Matti Ahteen vaimon Hilkka Ahteen muistan vielä markka-aikana olleen oopperassa. Hilkka Ahde kysyi oopperan henkilökunnalta käsiohjelmaa ja kuultuaan sen maksavan peräti 7 markaa , kysyi käsiohjelmia myyvältä henkilöltä suuriäänisesti : ettekö tiedä kuka minä olen, mieheni on  oopperan hallituksen jäsen.
Hölmistynyt henkilökunnan edustaja antoi käsiohjelman ilmaiseksi. Ahteilla taisi olla noihin aikoihin niin huonot tienestit, ettei rouvalla moista summaa ollut hallussaan.

Jos demarit joskus vielä toivovat saavansa jonkinlaisen positiivisen vaalituloksen , täytyisi linjan muuttua hieman terävämmäksi. Pelkät puheet eivät riitä , vaan olisi viimeinkin mentävä tekojen tielle. Urpilaisen retoriikka on hauskaa, mutta niin paatoksellista , ettei sitä voi vakavasti ottaa. muutenkin nämä vasemmiston edustajat puolustelevat puheissaan ain avähäosisia , mutta ovat kyllä itse valmiita ottamaan suuria palkkioita mistä tahansa pikku kokouksesta ja vielä puolustelemaan niiden oikeudenmukaisuutta esim. Jouko Ahonen (suuri demari paperiliitossa ja eläkevakuutusyhtiön hallituksessa  ja Jutta Urpilainen myös näissä hallintoneuvostoasioissa).