Nyt on noussut kohu , koska kirjailija Jari Tervo on paiskannut raamatun maahan tv-lähetyksessä. Voisi kirjailijakin hiukan miettiä miten käyttäytyä televisiossa . Vielä kehtasi kirjoittaa kolumnissaan niin törkeasti Päivi Räsäsen kommenteista surullisen kuuluisassa tv:n homoillassa.

Osa näistä Räsästä haukkuneista on kauhistunut raamatun kohtelusta. Onpa vaadittu poliisitutkintaakin Tervon uskontoa rienaavasta teosta. Ei sitä pyhää kirjaa sentään sovi käsitellä ihan miten huvittaa. Samaan aikaan on kyllä aivan oikein haukkua homoja ja rättipäitä , juutalaisia ja kaikkia muita , jotka eivät sovi oman maailmankatsomuksen piiriin. Fanatismi senkun kasvaa asioiden suhteen , jää usein näkemättä asian todellinen ydin. Kristinuskossa en muista Jeesuksen puhuneen raamatun huonon kohtelun olevan syntiä. Totta kirjat taisivat tulla vähän myöhemmin.

Afrikkalaisia alkuasukkaita sopiikin kummastella , koska heillä on henkensä luonnossa myös elottomille esineille. On ne mustat kummallista väkeä ja niillä vielä kummallisempia tapoja , taitavat olla vähän tyhmiä siellä omissa maissaan. Kai sen nyt jokainen ymmärtää ettei kivillä ja elävillä puillakaan ole mitään omia jumaliaan , vaan kaikki on yhden ja saman jumalan hallittavissa. Kaikkia pitää rakastaa , edellyttäen tietysti , että tunnustavat samaa uskontoa. Muita saa kyllä kurmuuttaa.

Kirja se on raamattukin , esine siis , vaikka pyhää tekstiä sisältäisikin. Tervon teko oli varmasti provokatiivinen ja osittain huonoa makua osoittava , mutta kyseessä on kuitenkin ollut esineestä, kirjasta, joka ei itsessään ole pyhä. Sen sisältämä teksti voi toisille ihmisille sitä olla , mutta silti kristinuskossa ei ole tarkoitus palvoa esineitä .